Elokuinen kuutamo Kaunissaaressa on kaunis. Se on epäilemättä ollut kaunis myös elokuussa 1903. Niin kaunis, että tarinan tyttö on lähtenyt nokkoskylvettämisen uhallakin sitä ihastelemaan. Onkohan tytöllä ollut pelkkä kuutamo mielessä, tai onko ilkeä äitipuoli vain purkanut pahaa oloaan tyttöraukkaan? Tarina ei tätä kerro, mutta seuraavalla kerralla kuutamoa katsellessa ei voi olla ajattelematta tuota elokuista iltaa reilut 120 vuotta sitten.
Henkilön voisi mahdollisesti selvittää taulukoimalla Kaunissaaren talojen parikymppiset naiset kyseisenä vuonna ja seuloa joukosta ne, joiden biologinen äiti on koullut ennen kyseistä vuotta. Todennäköisyys sille, että nainen ei ole syntynyt, eikä kuollut Kaunissaaressa on suhteellisen pieni. Ehkä…
— Kaunissaarelta kirjotetaan meille. Kaunissaarella matkoillani sain käsiini K. S:n N:o 92, jossa kerrottiin, miten eräs isä oli rääkännyt tytärtääu, mitä julmimmalla tawalla. Mutta ei tätäkään tapausta lukija säälimättä lue, joka tapahtui Kaunissaarella parisen wiikkoa sitte. Noin kahdenkymmenen wuoden waiheilla olewa tyttö lähti eräänä iltana käwelylle niinkuin kaikkien tapana on, nauttimaan raikasta ilmaa, ja ihailemaan elokuun kuutamoa.
Tyttö ei kerinnytkään sillä ajalla kotiin kun oli lupaa pyytäissään luwannut tulla. Silloin tytön kaswatti-äiti poimi „nokkosia” ison kimpun ja hyökkäsi tyttöön käsiksi ja alkoi piiskata tyttöä niillä polttawilla nokkosilla, tytön rukouksista huolimatta. Säälin tunne waltasi katselijat, kun tyttö riuhtoili kylwettäjän kynsissä, mutta eiwät auttaneet ponnistukset; woimakkaampi heikomman hillitsi.
Kotkan Sanomat, Lauantaina 22.8. 1903.