Pihapiirissä on majoitettu kesävieraita todennäköisesti 1930-luvulta lähtien (joitakin kesäasukkaiden lähettämiä kirjeitä on säilynyt tuolta ajalta), kenties aiemminkin. 1960-luvulla tehty kylätutkimus kertoo; “Vanha Kantolan talo purettiin vuosisadan vaihteen jälkeen, kun tila jaettiin ja uudet päärakennukset rakennettiin. Talon (asuinrakennus) rakentamisessa otettiin mallia Suursaaresta. Tiloja varattiin kesävieraiden pitoa varten.”
Varsinainen elinkeino on kuitenkin aina ollut jotain muuta. Käytännössä kalastusta tai luotsaustoimintaa. Tiloissa on pidetty myös kauppaa vuosisadan alkupuoliskolla.
Majoitustoiminta on alkuaankin ollut pienimuotoista ja sivutoimista. Suursaaren menettäminen ja matkailun voimakas kasvu sodan jälkeen lisäsivät kesämajoituksen tarvetta merkittävästi. Tämä näkyy ainakin siinä, että talon ullakkoa muunneltiin kesämajoituskäyttöön sopivaksi.
“Yläkerran huoneet ovat kesäkäyttöön, vuokrattaviksi tarkoitettuja. Kevyesti levyrakenteisia, tyyliltään rakentamisaikaansa edustavia (1960-l. alku). Yläkerrassa oli aikaisemmin avovintti.” -Kaunissaaren rakennusinventointi, 1985
Yllämainittu kuvaus pitää edelleen jokseenkin paikkansa. Sekä hyvässä, että pahassa.
Pihapiiri on kokonaisuudessaan suojeltu kaavamerkinnällä SR-1, kulttuurihistoriallisesti erittäin merkittävänä kohteena. Suojelu onkin haasteista huolimatta ensiarvoisen tärkeää. Käytännössä se ei kuitenkaan saa olla museoimista, vaan päin vastoin. Tyhjien tilojen pitäminen hyötykäytössä on parasta suojelua.
Eläväinen saari kesäasukkaineen, veneilijöineen ja matkailijoineen ovat nykypäivänä olennainen osa sen luonnetta, edesauttaen siten suoraan kaunissaarelaisen kulttuuri- ja rakennusperinnön säilymistä. Paluuta entisaikojen kalastajayhteisöksi ei ole näköpiirissä. Tyhjillään seisovat rakennukset eivät palvele mitään tarkoitusta.
Aittarakennus on vuosisadan alkupuolilla ollut luhtiaitta-tyyppinen, kaksikerroksinen ja parvekkeellinen rakennus. Ovet ovat edelleen käytössä, ylä-osa on purettu ja hirsirunko on laudoitettu. Portaiden sivuille on tehty kaapit. Rakennuksen toinen pääty on uusittu vuonna 1952, tämä varmaan samoihin aikoihin.
Saunatupa on säilynyt pitkälti alkuperäisen ilmeensä. Hirret on luonnollisesti laudoitettu matkanvarrella ja katto on saanut pellin päälleen.